SANNAES. Kyllä minä joskus kirjoitan, niin, sen teen! Mutta nyt ei enää enempää siitä! Uskokaa, uskokaa, kaikki te, joista minä pidän, ainoat, joista pidän, — minulle on tämä vaikeinta, minulle, minulle! Mutta näin pitää olla! Ja nyt ei tästä enempää! (Äänettömyys).
TJOELDE. Niin, Sannaes, tämä tykkänään hämmentää koko tämänpäiväisen ilomme. Minä kaipaan teitä niin syvästi — kuin en milloinkaan ole ketään ihmistä kaivannut.
ROUVA. Min'en tiedä, mitenkä voin ajatellakkaan perhe-elämäämme ilman
Sannaes'iä!
TJOELDE. Kuuleppas, ystäväni, mennäänkö sisään jälleen?
ROUVA. Mennään, — nyt ei täällä ole ollenkaan siimestä enää.
(Menevät).
SIGNE (tahtoo Valborg'ia mukaansa, sattuu katsahtamaan häneen. Huudahtaa heikosti. Valborg ottaa häntä käsivarresta. Katsahtavat toisiinsa). Missä ovat ajatukseni olleet!
(Menee, katsellen Valborg'ia ja Sannaes'iä).
Neljäs kohtaus.
Valborg. Sannaes.
SANNAES (vaipuu tuskiinsa, aikoo mennä; näkee Valborg'in ja on samassa kylmä).