VALBORG (toruvalla äänellä). Sannaes!
SANNAES. Mitä käskette, neiti?
VALBORG (kääntyy poispäin, — sitten jälleen häneen, katsoen toisaalle). Vai te ai'otte todellakin jättää meidät?
SANNAES. Ai'on, neiti!
(Äänettömyys).
VALBORG. Me emme siis enää tule olemaan samassa huoneessa, kumpikin pulpettimme ääressä selin toisiimme?
SANNAES. Emme, neiti!
VALBORG. Vahinko; — minä jo siihen totuin.
SANNAES. Kyllä kai te pian totutte toiseenkin — selkään.
VALBORG. Toiseen, — toinen on kuitenkin toinen.