SANNAES. Niin, anteeksi, neiti; min'en ole tänään leikki-tuulella.
(Aikoo mennä).
VALBORG (katsoen ylös). Onko tämä jäähyväisemme, tämä tämmöinen?
(Äänettömyys).
SANNAES (pysähtyy). Minä arvelin jälkeen puolenpäivän — ottaa jäähyväiset koko perheeltä.
VALBORG (askeleen häntä kohti). Mutta eikö meidän kahden sitä ennen olisi tehtävä selitys toisillemme?
SANNAES (kylmästi). Ei, neiti.
VALBORG. Onko teidän mielestänne kaikki ollut niinkuin olisi pitänyt olla?
SANNAES. Ei — sen Jumala tietää.
VALBORG. Mutta te luulette syyn olevan yksin minussa? — Sitte voipikin olla yhdentekevä!
SANNAES. Minä otan aivan kernaasti syyn osakseni. — Sillä nyt jo kuitenkin se on tapahtunut.