Berent. Jakobsen. Valborg. (Sitten) Tjoelde.
BERENT. Ollaanko täällä "sokkosilla"?
VALBORG. Niin, Herran tieten, ollaankin!
BERENT. Teidän ei tarvitse sitä niin vakaasti vakuuttaa. Minulla on siitä jo varsin vakaa tunne.
(Pitelee vatsaansa, hymyillen).
VALBORG. Anteeksi, — isä on tuolla!
(Viittaa vasemmalle, menee oikealle).
BERENT. Ei meitä ainakaan liian kohteljaasti oteta vastaan, — vai mitä?
JAKOBSEN. Ei, me näymme olevan aivan kuokkavieraita täällä — hra advokaatti.
BERENT. Niin näymme olevan. — Mutta mitähän täällä tapahtunee?