JAKOBSEN. Hiisi tiesi? — Näytti aivan siltä, kuin olisivat ne tapelleet; ne olivat niin veriset kasvoiltaan.
BERENT. Punaiset, tarkoitatte kai.
JAKOBSEN. Niin, jotain sinneppäin. — Tuoss' on Tjoelde! (Liikutettuna)
Herran päivät, kuinka hän on vanhentunut!
(Peräytyy peräytymistään, kun Berent astuu esiin).
TJOELDE (Berent'ille) Tervetultua! — Tänä- samoin kuin viimekin vuonna tervetullut pieneen majaamme! — Ja tänävuonna vielä enemmän tervetullut, kuin viimevuonna!
BERENT. Koska asiat käyvät tänävuonna vielä paremmin, kuin viimevuonna! Minä toivotan onnea konkurssi-pesänne lopulliselle selitykselle — ja teidän päätöksellenne maksaa kaikki!
TJOELDE. Niin, jos Jumala suo, niin — — —
BERENT. Mutta kaikkihan käypi oivallisesti!
TJOELDE. Tähän päivään saakka ei ole ollut valittamista.
BERENT. Pahimmasta on päästy, kun perustus on tehty — ja tehty kunnollisesti.