ROUVA. Lapseni, sin'et ole mitään koetellut. Sin'et käsitä, kuinka senlaiset seikat saattavat tapahtua. — — Lapseni, lapseni, sin'et tiedä, mitä sanot!
HAMAR. Noo — Möller sietää kaikki, mitä saapi! Jospa hän vain itse olisi kuullut nuo Valborg'in sanat.
VALBORG. Hän onkin ne kuullut. Nanna sanoi hänelle aivan samoin.
ROUVA. Hänen oma tyttärensä! Lapset, semmoistako te toisillenne kirjoittelette! Jumala anteeks' suokoon teille kumpaisellekkin.
VALBORG. No — totuuden suopi Hän kyllä meille anteeksi.
ROUVA. Lapset, lapset!
TJOELDE (menee Valborg'in luo). Sinä varmaankaan et käsitä, mitä kauppa on. Tänään onni, huomenna onnettomuus.
VALBORG. Ei kenkään koskaan saa mua luulemaan kauppaa arpajaisiksi.
TJOELDE. Ei älykäs — —
VALBORG. Älytöntä minä juuri tuomitsenkin.