TJOELDE. Mutta itse älykkäimmänkin pitää kärsiä koviakin vaiheita.
VALBORG. Mutta senlaisia vaiheita, jotka kovinta pulaa ennustavat, niitä ei rehellinen mies salaa perheeltään eikä velkojiltaan. — Voi, kuinka julmasti Möller velkojansa petti!
SIGNE. Valborg puhuu aina kaupasta!
VALBORG. Niin, minä olen lapsuudestani saakka pitänyt kaupasta. Sitä en salaa keltään.
SIGNE. Sinä luulet ainakin ymmärtäväsi sitä.
VALBORG. Empähän; mutta kernaastihan aina hankkii itselleen taitoa siihen, mihin tuntee itsellään olevan halua.
HAMAR. Eikä liian suurta kauppataitoa tarvitsekkaan, voidakseen tuomita Möller'in menoa. Sen seuraukset ymmärsi jok'ainoa — samoin kuin hänen perheensä elämän yleensä! Kuka on rehennellyt niin suurella jalalla, kuin Möller'in? Minä muistan kyllä Nannan hameen hännyksen.
VALBORG. Nanna on minun paras ystäväni; min'en salli häntä solvaistavan.
HAMAR. Teidän korkeutenne suokoon minun vain huomauttaa, että kyllä käypi laatuun, olla vaikka kuinka rikkaan miehen tytär, ja kuitenkin viettää vähemmin korskeata ja turhamaista elämää, kuin — se, jota en tohdi nimittää.
VALBORG. Nanna ei ole korskea eikä turhamainenkaan. Hänellä on perinpohjin todellinen luonne, hänellä oli lahjoja pitämään itseään sinä — mikä luuli olevansakin, rikkaan miehen tyttärenä.