HAMAR. No, tottakai hänellä myöskin on "lahjoja" nyt pitämään itseään konkurssin-tekiän tyttärenä?
VALBORG. Niin hällä onkin. Nanna antoi huutokaupassa kaiken omaisuutensa mennä vieraan käteen, joka korun, joka hameen, joka vaatekappaleen. — Nykyiset vaatteensa on hän joko ansaitsemalla hankkinut — tai lainannut, sittemmin ne työllään ansaitakseen.
HAMAR. Rohkenenko kysyä: Eikö hän pitänyt sukkiansakaan?
VALBORG. Kaikki lähetti hän huutokauppaan, myötäväksi.
HAMAR. Jos minä olisin sen tiennyt, en suinkaan olisi ollut sieltä poissa.
VALBORG. Niin, olihan siellä yksi ja toinen kapine, jolle voitiin ilkkua, ja varmaan myöskin tarpeeksi tyhjäntoimittajia, jotka eivät pilkkaansa säästäneet.
ROUVA (yhä istuen). Lapset, lapset!
HAMAR. Mitä tyhjäntoimitukseen tulee, lienee Nanna-neiti senkin lähettänyt huutokauppaan. Sillä suurempia tyhjäntoimittajan "lahjoja", kuin hänellä, ei voi kellään ihmisellä olla.
VALBORG. Hän ei luullut tarvitsevansa tehdä työtä.
TJOELDE (menee Valborgin luo). Tullaksemme asiaan jäälleen: Sin'et huomaa, mitenkä kauppiaalla voipi olla toivo huomisesta huomiseen — yhä uusi toivo. Hän ei ole senvuoksi petturi. Hän on kiihko-luontoinen, runoilia — jos niin tahdot — joka elää ajatusten maailmassa, — tai hän on todellinen nero, joka näkee maan, jonne muiden silmä ei kannata.