HAMAR. Niin — eikös se olisi mainiota?
SIGNE. Tuleeko Voilakka myöskin asumaan Guldborg-tädin luona?
HAMAR (hymyillen). No, mitä nyt sanotkaan?
SIGNE. Niin, sillä koska sinä hankit itsellesi vapaan-ajan ainoastaan Voilakan tähden, kuten ymmärsin, ja jäät tänne, ainoastaan opettaakseni sitä — ja sitte annat minun seurata Voilakkaa Guldborg-tädin luoksi — —
HAMAR. Mutta, Signe, oietko nyt taas — —?
SIGNE (saapi tuolin aika vauhtiin). Oo! Mene matkaasi —
HAMAR. — — mustasukkainen Voilakkaan! Hahaha!
SIGNE. Mene talliin!
HAMAR. Rangaistukseksiko? — Siellä onkin hauskempi, kuin täällä!
SIGNE (viskaa sormuksen). Tuossa! Anna se Voilakalle!