TJOELDE (mutisee). — — Vaikka konsuli Lind ymmärtäisi tarkoituksen
Morten Schultz'in — — —!
HAMAR. — — Ja hänen kanssapuheensa! Eiväthän naiset voi — —!
TJOELDE. Niin, oikeassa olet; (mutisee) enhän minä oikeitaan enää häntä tarvitsekkaan. — Mutta kahdestoista? — Maltapas — —?
HAMAR. Kristoffer Hansen?
TJOELDE. Hyi, peijakas, sittehän saamme valtiollista! Ei, annappas —? (pysähtyy) Niin, minä luulen, minä uskallan? Hm, hm, hm — — juuri hän! (Paino joka tavulle) Oluenpania Jakobsen.
HAMAR (toivotonna). Mutta Jakobsen —?
TJOELDE. Hm, hm, hm! — Jakobsen tekee hyvää. Minä tunnen hänet.
HAMAR. Hän on kelpo poika, senhän tietää jokainen; — mutta hienossa seurassa —?
TJOELDE. Hm, hm, hm! — Kirjoita vain Jakobsen!
HAMAR. Jakobsen! — Kas niin! (nousee).