PAPPI. Minä otan juodakseni kolpakon rakkaiden lapsien — ihanien neitosten muistoksi, joiden tulevaisuuden olen liittänyt rukouksiini rippikoulunajoista saakka, — tuosta unohtumattomasta ajasta, jolloin talo ja sielunpaimen niin sydämellisesti liittyvät toisiinsa.
PRAM. Ah, niin!
PAPPI. Kasvakoot ne edeskinpäin totisessa Jumalan pelvossa, nöyryydessä ja kiitollisuudessa rakkaita vanhempiansa kohtaan!
KAIKKI. Neiti Valborg, neiti Signe!
HAMAR (pelästyen). Pitääkö mun pamauttaa —?
TJOELDE. No, mene nyt —!
HAMAR. Kyllä minä tässä kauvemmin —!
TJOELDE (samassa). Minä kiitän teitä, hra pastori! Minä toivon, niinkuin tekin, että sydämellisyys joka tähän saakka on tässä talossa vallinnut lasten ja vanhempien välillä — —
PAPPI. Niin, minun on aina ollut hupaista tulla tänne näihin hauskoihin — —
TJOELDE. Saanko kunnian juoda kanssanne lasin?