PAPPI. Minä vakuutan; Champagne, Champagne on mainion jaloa.
LIND (Holmille). Mutta teidän sananne pahoittavat mieltäni. Tämä seutu, joka on niin suuressa kiitollisuuden velassa Tjoeldelle, palkitsee hänet niin muodoin ilkeimmällä kiittämättömyydellä?
HOLM (matalalla äänellä). Häneen ei voi koskaan oikein luottaa.
LIND. Todellakin? Olenhan minä kuullut häntä suuresti kiitettävän.
HOLM (kuin edellä). Te ymmärrätte väärin. Minä tarkoitan, hänen asiansa ovat — — —
LIND. Hänen asiansa? — Kadehtimista! Usein kohdellaan aivan pahoin niitä, jotka toimeliaisuutensa kautta kohoavat toisia korkeammalle.
HOLM. Minä en suinkaan millään tavoin — — —
LIND (vähän nureillaan). Sitä en tarkoita. (Poistuu hänestä).
JAKOBSEN (jonka kanssa Tjoelde on juonut lasin). Hyvät herrat!
KNUTZEN (sivumennen Holm'ille). No, saapiko nyt tuo törkiö todellakin sananvuoron! (Lind'in edessä) Saanko, hra konsuli, kunnian juoda maljanne? (Useammat tahtovat puheella estää Jakobsen'ia).