TJOELDE (jännittää). Sen saatte kyllä ajoissa huomata. Mutta nyt pitää teidän vastata!
BERENT. Minulla on esitys: Ampukaa — ampukaa ensin itsenne ja sitte minut.
TJOELDE (lähenee Berent'iä, nostaa pistoolin hänen otsaansa kohti).
Tuommoisen ivan minä kyllä kohta katkaisen.
BERENT (nousee, ottaa taskustaan paperin, jonka aukasee). Tähän olen minä jo suunnitellut konkurssi-anomuksen jako-oikeuteen. Kun kirjoitatte nimenne tähän paperiin, niin teette velvollisuutenne velkojianne, perhettänne ja itseänne kohtaan. Ampumalla itsenne vain lisäätte julman valheen entisiinne — siinä kaikki. — Pistäkää pistooli piiloon ja tarttukaa kynään!
TJOELDE. En koskaan! — Minä olen jo kauvan tiennyt tehtäväni! Mutta nyt te saatte seurata maa!
BERENT. No, tehkää sitte, mitä tahdotte; mutta minua ette voi pakoittaa valheesen.
TJOELDE (oli laskenut pistoolin alas, astuu askeleen taaksepäin, nostaa sen, tähtää). Siis!
BERENT (menee suoraan häntä vastaan — aivan lähelle — katsoo häntä silmiin; Tjoelde laskee ehdottomasti pistoolinsa alas). Ettekö luule minun tietävän, että sillä, joka niin kauvan on sisällisesti vavissut valheesta ja petoksesta, että sillä on monta mietettä, mutt'ei ollenkaan miehuutta? Te ette uskalla!
TJOELDE (raivoissaan). Sen minä toki näytän! (Taaksepäin, kohottaen pistoolin).
BERENT (seuraten). Ampukaa, niin saatte kuulla pamauksen — ja sitä te kaipaatte! Tai antakaa pamausten olla, rau'etkaa tekojenne päälle, tunnustakaa ja sitte vai'etkaa!