TJOELDE (k. e.). Oi!
BERENT (istuu hänen viereensä. Äänettöm.). Eikö olisi hyvä jälleen saavuttaa hyvä omatuntonsa ja jälleen saada elää rauhallisesti perheensä keskuudessa? Sillä tuskinpa lienette koko pitkään aikaan saanut perheellistä rauhallisuutta nauttia.
TJOELDE (k. e.). Oi —!
BERENT. Minä olen tuntenut monta liikemiestä eläissäni ja olen kuullut monta tunnustusta. Siitä käsitän, että teidän kolme pitkää vuotta on täytynyt olla kaikkea paitsi. Virkistävää unta, rauhan siunaamaa ruoka-atriaa ette ole voinut nauttia. Te olette tuskin huomannut, mitä lapsennekaan tekivät, tai mitä ne sanoivat, paitsi kun ne olivat tiellänne. — Ja vaimonne — —
TJOELDE. Vaimoni!
BERENT. Niin, hän kai on vaivoin puuhannut kokoon ne päivälliset, joiden piti peittää ontevuutta; — hän varmaankin on ollut talonne väsynein palvelia.
TJOELDE. Mun kärsivä, siivo vaimoni!
BERENT. Minä luulen, että kernaammin ansaitsisitte leipänne halvimpana työmiehenä — kuin kärsisitte entisiä kohtalojanne.
TJOELDE. Tuhannesti, tuhannesti kernaammin!
BERENT. Ja senvuoksi myöntykää tekemään jokaiselle oikein ja kohtuullisesti, että vihdoinkin jälleen pääsette totuuden turviin? Tässä — kirjoittakaa nimenne alle!