ROUVA FALK.
En.
OGOOT. Se, joka on holhonut — hän käytti tuota, noin juhlallista sanaa; mutta hän onkin teologi — se, joka on holhonut tuommoista tyttöä … tämä olen muka minä, tää, huomaappas; minä muistelin kaikkia virheitäni; hän saa kyllä aikanansa tuntea ne —
ROUVA FALK.
No; se, joka on holhonut semmoista tyttöä, kuin sinä —
OGOOT. — kuin minä, lienee verraton!
ROUVA FALK.
Sinä olet kai oikein kehumalla kehunut minua?
OGOOT. Päinvastoin! Se oli silloin, kuin hän kaiken mokomin tahtoi tulla tänne ensin — ennen minua; hän oli velvollinen, sanoi hän, ottamaan vastaan ensi törmäyksen. Älä Jumalan tähden, minä sanoin; et sinä tunne häntä; hän murskaa sinut!
ROUVA FALK.
Mutta, Ogoot!
OGOOT. Silloin se oli, kuin hän sanoi: ei, se, joka on holhonut semmoista jne., jne. — Haa, nyt huomaan, ettäs olet ollut ilkeä.
ROUVA FALK.
Minulla oli aamupuolella ollut harmia — ja minä erhetyin —
OGOOT. Tästälähin et saa koskaan enää harmia, sillä tiedäppäs, ihmiset ovat hyvin hyviä, ja nyt sinun pitää tulla heidän seuraansa jälleen. Sinä, joka itse olet niin hyvä —