ROUVA FALK.
Ei, en ole suinkaan hyvä.
OGOOT. Sinäkö? Sinun mieltäsi vaan on kovin vaikea arvata, täti! — Hei, mikähän nyt taas on?
ROUVA FALK.
Minä olen onneton, Ogoot!
OGOOT.
Mistä syystä, täti? Minunko tähteni?
ROUVA FALK. Sinä olet elämäni päivänsäde; sinä kaunistat, lämmität, pyyhit pois —; mutta juuri sentähden —!
OGOOT.
Juuri sentähden! Täti, en minä tajua sinua?
ROUVA FALK. Minä olen törkeä, olen kova, epäluuloinen, paha. Olen tuima, maltiton kuin ennen — kuten ainakin. Minkämoinen lienenkään hänen silmissään — ja sinun? Sanoppas! Enkö ole törkeä, paha, — mitä?
OGOOT. Sinä olet ihanin koko maailmassa! Olet vaan hillitsemätön voimasi, urheutesi tähden, nuoruutesi…
ROUVA FALK. Ei, ei, ei, totuutta! Sitä ansaitsen! Sillä sinunpa tähtesi toki olen kahdeksan vuotta ollut ainoasti työväen parissa. Kaikki minun omani on tuleva sinun omaksesi. Ogoot, pidä siis minua arvossa! Sano minulle totuus! Enkö minä ole … miksi sitä sanoisin —? sano se suoraan, sinä?
OGOOT.
Kaunis!