HAGBART. Totta kai! — Niin, niin, myös Ogootin kanssa. Sinä kehotat minua lähtemään pois. En saata! Jos taitaisin tehdä itseni taikka ajan kaksinkertaiseksi, — tuolla, hänen luonansa, se ei riittäisi. Ei, nyt olen osannut perille! Nyt en saata lähteä minnekään.
PIISPA.
Ja tuosta sanot sinä: osannut perille! Poika parka!
HAGBART. Niin, en minä osaa puhua kanssasi. Sinä et ymmärrä minua paremmin, kuin silloin, kuin panit isoäidin kirjaston ylös ullakkoon.
PIISPA. Niin, minä näen, ettäs olet vetänyt sen esille jälleen. No; sinulla on oma ehtosi yhdessä niinkuin toisessakin. Et saata sanoa minun käyttäneen väkivaltaa.
HAGBART.
En, setä, sinä olet hyvä — minua kohtaan.
PIISPA. Mutta tässä on jotain uutta tullut lisää. Olen huomannut sen jo ennen tätä päivää.
HAGBART.
Mitä tarkotat?
PIISPA.
Sinä olet tässä keskustelussa maininnut korkeintaan kaksi kertaa
Ogootin nimeä.
HAGBART.
Emmepähän nyt puhukaan Ogootista.
PIISPA.
Etkö rakasta häntä enää?