HAGBART. Se on totta, — kirjettä! Luohan se koko asian epätoivoisuuteen taas; kuinka sitä saatoin unhottaa?
PIISPA. Niin, huomaas nyt itse, kuinka epäselväksi ja löyhäksi kaikki sinussa on käynyt. Sinun tarvitsee tointua jälleen. Matkusta pois!
HAGBART.
Mahdotonta! — Hyvästi, setä!
PIISPA.
Tuossa tulee isoäiti!
Toinen kohtaus.
HAGBART.
Hyvää huomenta, mummu! Oletko nukkunut hyvästi?
ISOÄITI (tullessaan peräpuolelta).
Erittäin hyvästi!
CORNELIA (joka taluttaa häntä).
On todellakin nukkunut hyvän kappaleen päivääkin.
PIISPA.
Se ilahuttaa minua, isoäiti! (Tarttuu hänen toiseen käsivarteensa.)
ISOÄITI.
Ei sinun tarvitse puhua niin lujaan. Selkeä päivä tänään. Kuulen hyvin.
(Hagbartille.) Et sinä tullut minun luokseni eilen illalla?