PEDERSEN.
Kiitoksia, rouva.
ROUVA FALK. Luulen taitavani auttaa teitä tästä, Pedersen. Ja kun noin on laita, — älkää enää ajatelko tiiliä, eikä sitä, mitä teille sanoin. Suokaa anteeksi!
(Kurottaa kättään hänelle.)
PEDERSEN.
Hyvä rouva! (tarttuu siihen.)
Toinen kohtaus.
KENRAALI (ovessa).
Hyvää huomenta! (Pedersen menee ylöspäin.) Saakeli soikoon, Pedersen!
Näytätte kuin olisitte suin siirapissa. (Pedersen menee. Rouvalle.)
Oletteko sielunpaimenena näin varhain aamulla — ja näin kauniina
päivänä? Sepä oivaa. — No, oletteko saanut kirjettä Ogootilta?
ROUVA FALK (hattuansa kiinni sitoessaan).
En, en tiedä, mikä tytön on. Nyt on jo pian kaksi viikkoa —
KENRAALI. Hän huvittelee. Minä muistan, kun minä huvittelin, en kirjottanut koskaan.
ROUVA FALK (katsoo häneen).
Olette kyllä huvitellut eilen illallakin?
KENRAALI. Voi, saatatteko nähdä sen? — Minä luulin, että kylvettyäni ja ratsastettuani —