HAGBART (polvillaan). Minä kunnioitan sinua enemmän, kuin milloinkaan, ja enemmän, kuin kukaan sinua koskaan on kunnioittanut!
PIISPA (on noussut seisoalle).
Tule, Hagbart!
HAGBART (nousee ylös ja heittäytyy hänen puoleensa).
Setä!
PIISPA.
Onko sinulla kyllin luja rakkaus kestää —
HAGBART.
Oi, kaikkia!
PIISPA.
Sillä välisti saamme rakkauden, että se opettaisi meitä uhraamaan.
ISOÄITI (tulee).
Kuulin Hagbartin äänen!
HAGBART.
Mummu! (Sekä hän että piispa menevät häntä vastaan.) Mummu! Oi taivaan
Jumala, kuinka olen onnellinen!
(Tarttuu hänen toiseen käsivarteensa.)
ISOÄITI.
Onko se totta?