Kirjeessä oli ylensirosti piirretty jälkikirjoitus Marialta:
'Tulin niin murheelliseksi, kun Loviisa kertoi sen minulle.
Hän on etevämpi kyvyltään kuin minä kyttyräselkäinen raukka.
Hän on jo kirjoittanut ja sanonut mitä me kaikki, niin kaikki
ajattelemme asiasta.
Mutta minulla on suurin syy kirjoittaa! Mitä minusta olisi tullut maailmassa, ellet sinä olisi tullut kouluun ja tehnyt minua taitavaksi juuri siinä mihin minä paraiten pystyn? Ilman sinua olisin ollut muille rasituksena tai tehnyt ilotonta työtä. Nyt olen mielestäni mukana semmoisessa, joka on alati kasvava. Niin, nyt olen iloinen!
Kas, siinäpä sen nyt sanoinkin! Kuinka usein olenkaan tahtonut,
mutta en ole uskaltanut, sillä silloin sinä aloit ujoksua.
Olisimme oikeastaan voineet viihtyä niin erinomaisesti yhdessä.
Vaan, eiköhän vieläkin voitaisi elää niin?
Sinun
Mariasi.
Jälkikirjoitus:
Uskot ehkä minun tarkoittavan sitä, että olet jättänyt meitä huomioon ottamatta. Ei, sitä et ole. Olet siksi ollut liian kärsivällinen meitä kohtaan.
Ei, vaan tuntui siltä kuin kaikki olisi ollut sinulle yhdentekevää, ihmiset ja kaikki — sitä tarkoitan.