KUNINGATAR. Olen, kaikki, nyt kun sinua oikein ymmärrän.
DARNLEY. Et minua ymmärrä, jos ymmärtäisit minua, niin — oi, silloin et mainitsisi tuota nimeä!
KUNINGATAR. Minä sen mainitsin sentähden, että se tänä iltana väkisin tulee mieleeni synkkine muistoineen. Se tapahtui ummelleen vuosi sitten ja tähän aikaan!
DARNLEY. Oi, Maria, sinä tapat minut.
KUNINGATAR. Mitä tämä on!
DARNLEY. Tuska palasi taas, tämä vavistus ja ahdistus.
KUNINGATAR. Ystäväni, sinä et voi hyvin! — Kuinka kalpenet ja hikoilet!
(Hän pyyhkii Darnleyn kasvoja nenäliinallansa, nousee ja auttaa häntä mukavampaan asemaan; istuu taas käsi hänen otsallansa).
DARNLEY (hymyilee tyytyväisenä).
KUNINGATAR. Voitko paremmin?