BOTHWELL (nousee). Niinkuin käskette!
(Hän menee).
KUNINGATAR. Te menette todellakin! — Te saatatte minun tuskastumaan.
— — — Mitä te tahdotte?
BOTHWELL. Ei mitään.
KUNINGATAR. Mihinkä sitten menette?
BOTHWELL. Maanpakolaisuuteen.
KUNINGATAR. Tekö! — Niin, se on oikein; te ette enää voi meitä palvella.
BOTHWELL. Se koskee minuun kipeästi; mutta minun täytyy nyt jättää teidät lordien huostaan, noiden umpimielisten haltuun, jotka tappoivat Rizzion ja sitten Darnleyn.
KUNINGATAR. Oi miksi kutsuinkaan ne kotia jälleen! Skotlannin miehet ovat joukko eläimiä, jotka raivokkaina hirmuisuudesta tai hekumasta käyvät ulvoen metsien läpi — ja minä en ole niin voimakas, kuin Rizzion murhan aikana, eikä minulla ole mitään tukea!
BOTHWELL. Silloin teillä oli Bothwell!