KUNINGATAR. Te olette olleet pelastukseni ja turvani, nyt täytyy minun peljätä teitäkin.
BOTHWELL. Minua! Mitä tänään olen tehnyt, sen olen tehnyt suojellakseni teitä!
KUNINGATAR. Suojellaksenneko minua!
BOTHWELL. Sillä huomenna joku halvempi olisi tehnyt mitä minä nyt. Leskenä ette voi rauhassa elää tässä maassa, missä jokainen korkea-sukuinen aatelismies pyytää teitä omakseen. Sentähden ai'oin rohkealla te'olla tehdä siitä lopun; sillä minulla on rakkauden oikeus siihen ja samalla se, että olen ainoa, joka on ollut teille uskollinen kaikissa vaiheissa. Minä taistelin äitinnekin edestä. Ja mitkä olivat viholliset? Aina ne samat, jotka nyt istuvat valtioneuvoskunnassa — ja jotka, minun mentyäni, jäävät teille jälelle.
KUNINGATAR. Oi, Bothwell, — älkää lähtekö!
BOTHWELL. Mutta jos minä jään —?
KUNINGATAR. Palveletteko tekin minua ainoastaan palkan edestä?
BOTHWELL. Ensin palvelin teitä kunnian, sitten vallan tähden, mutta nyt pyydän enempää!
KUNINGATAR. Lähtekää.
BOTHWELL. Niin, teidän tähtenne olen kahdesti ollut maanpakolaisuudessa; menen nyt kolmannen kerran!