KUNINGATAR. Ei, ennemmin ulos noiden toisten luo ja kohtaloni Jumalan huomaan!
BOTHWELL. Silloin on se varma.
KUNINGATAR. Olkoon varma, sillä, ennenkuin vielä kerran luovun vapaudestani, heitän henkeni!
BOTHWELL. Minkä vapauden Darnley teiltä ryösti?
KUNINGATAR. Rauha olkoon hänen kanssansa! Mutta vaikka saisin kymmenen kuningaskuntaa, en menisi toistamiseen hänelle puolisoksi.
Ja lisäksi nyt täällä, tämmöisessä tilassa ja teidän kanssanne! — Mitä Skotlanti, mitä Europa sanoisi jos te veisitte minut tänne vankinanne ja sitten täältä ulos vaimonanne? Eikö sanottaisi että kaikki oli edeltäpäin sovittu ja häpeällistä peliä kaikki tyyni?
BOTHWELL. Mahdollista, mutta yhdentekevää.
KUNINGATAR. Vai yhdentekevää! Onko kunniani teille yhdentekevä?
BOTHWELL. Ei; sillä mitä sanotaan jos te astutte ulos täältä olematta minun vaimoni?
KUNINGATAR. Taivaan pyhät! Onko se totta? Tiedättekö, mylord, teidän käytöksenne on inhoittava, — kun kätenne tarttui ratsuni ohjaksiin, tahrasitte te kunniaani!