BOTHWELL. Minä saatoin teidän tekemään päätöstä, ei muuta mitään.
KUNINGATAR. Ei muuta mitään! Vapauteni, kunniani, ei muuta mitään! — — — Mutta tämä käy kauheaksi, kylmä hiki nousee ja minä vapisen kuin kuolon kynsissä, sillä minulla ei ole valitsemisen varaa!
BOTHWELL. Ei ole.
KUNINGATAR. Ei ole… Jesus Maria, kuinka tämä on tapahtunut? — ei valitsemisen varaa häpeän ja hänen välillä! — ei valitsemisen varaa — oi, laupias Jumala, katso, kuinka kylmänä ja pahana hän seisoo odottamassa!… Eikä valitsemisen varaa — on! (hänelle). Tästä luolasta, johon olette minut kulettaneet, en minä mene kukistettuna enkä häväistynä; minä en mene tästä ollenkaan enää; minulla on rohkeutta, jota ette ole lukuun ottaneet: minä rohkenen kuolla; siellä ylhäällä on satamani, — mutta sieltä on myöskin, kuolevan viimeisenä rukouksena, kunniani palaava kansani luo ja kohtaava sitä teillä, kodissa ja kirkoissa, kunnes se nousee kostamaan!
BOTHWELL. Mikä silloin poikanne kohtaloksi?
KUNINGATAR (pysähtyy). Poikani! (pari askelta). Poikani! (lankee polvilleen). Isäsi antoi minulle vaan tuskaa ja kyyneleitä, pitääkö sinun nyt jatkaa? Sainko sinut kahleeksi ja kuritukseksi tänä päivänä? Oletko punottu elämääni kuin rakkaus syntiin?
BOTHWELL. Jos te hänen tähtensä uhraatte vapautenne, ei teidän pitäisi sitä valittaa.
KUNINGATAR. Oi, hän on ainoa, jota rakastan maailmassa, hän ei voi mua saattaa perikatoon.
BOTHWELL. Mutta te hänet.
KUNINGATAR. Minäkö hänet? (kauhistuu, nousee). Minäkö saattaa hänet perikatoon? Minäkö surmata mitä rakastan? Oi, Herra Jumala, varjele järkeäni, minä tunnen ett'ei mulla enää ole voimia, — nämä alituiset runnellukset…