— Minä taidan lähteä, sanoi Thorvald ja otti lakkinsa.
— Niin, niin! sitten saat kuullakin jotakin! huusivat kaikki ja heihin tuli kuin uutta elämää.
— Mutta koulumestari? sanoi Thorvald ja seisahtui.
— Kaikkia vielä, sinä olet papin poika! sanoi Ole Böen.
— Niin, jos hän nostaa kätensäkin minua vastaan! sanoi Thorvald hirvittävän hiljaisuuden vallitessa ja nyökäytti päätään.
— Lyötkö sinä takaisin? kysyivät toiset jännityksessä.
— Kuka tietää, sanoi Thorvald, nyökäytti päätään ja läksi.
He arvelivat, että oli parasta lukea, kun hän oli poissa; mutta kukaan ei saanut sitä tehdyksi - heidän täytyi puhua karhusta. He koettivat arvailla sinne tänne, kuinka oli käynyt; Hans löi Ollin kanssa vetoa, että Larsin pyssy oli jäänyt laukaisematta ja että karhu ahdisti hänen henkeään. Pieni Knud Pladsen oli sitä mieltä, että heidän kaikkien oli käynyt hullusti, ja hänen puolueeseensa liittyivät tytöt. Mutta samassa tuli Thorvald.
— Lähdetään! sanoi hän temmatessaan oven auki Ja tuskin saaden sanaa suustaan.
— Mutta koulumestari? sanoivat toiset.