— Kyllä niitä silloin olisi muita huolia painamassa! ja hän kävi kiinni molemmin kourin.
Äiti tuli tuomaan heille päivällistä; he istuutuivat. Äiti oli iloisella mielellä, hän rallatteli ja löi yhteen jalkojaan tanssin tahtiin.
— Mitä sinä rupeat tekemään, kun tulet suureksi, Öyvind? sanoi hän äkkiä.
— Eihän torpanpojalla ole montakaan tietä, vastasi Öyvind.
— Koulumestari sanoo, että sinun pitäisi päästä seminaariin, sanoi äiti.
— Pääseekö sinne vapaasti? kysyi Öyvind.
— Koulukassa maksaa, vastasi isä syödessään.
— Olisiko sinulla halua? kysyi äiti.
— Minulla on kyllä halua oppia, mutta ei ruveta koulumestariksi.
He olivat kaikki ääneti hetkisen; äiti rallatteli ja katseli eteensä.
Mutta Öyvind meni pois ja asettui istumaan yksikseen.