Koulumestari muuttaa jalan toisen päälle, katselee ympärilleen, ottaa kirjan penkiltä ja alkaa sitä selailla.
— Mitä asiaa sinulla olisi ollut?
— Sitä minä tässä juuri ajattelen.
Koulumestari ei pidä kiirettä, hän ottaa esiin silmälasinsa voidakseen lukea kirjan nimen, kuivaa silmälasinsa ja panee ne nenälleen.
— Sinä käyt kohta vanhaksi, Ole.
— Niin, siitähän minun juuri piti puhua. Elämä menee taaksepäin; minä kaadun tästä kohta.
— Katso vain, että vedät makeita unia, Ole. Koulumestari panee kirjan kiinni ja istuutuu katsomaan ikkunaan.
— Se on hyvä kirja, tuo, joka tuossa on käsissäsi.
— Ei ole hullumpi. Oletko useinkin päässyt kantta kauemmaksi, Ole?
— Olenhan minä näinä viime aikoina… Koulumestari laskee kirjan kädestään ja panee pois silmälasit.