— Ei minulla tällä kertaa ole oikein mieleistä oloa, Ole.
— Eihän sitä ole ollut minun muistinaikanani.
— Sellaistahan se minullakin oli kauan aikaa. Olimme riidoissa hyvän ystävän kanssa ja minä odotin, että hän tulisi luokseni ja koko sen ajan olin onneton, mutta sitten minä keksin sen keinon, että lähden hänen luokseen ja siitä asti minulla on ollut hyvä olo.
Ole nostaa katseensa ja vaikenee.
— Kuinka tämä talonpito mielestäsi menestyy?
— Taaksepäin menee niinkuin minä itsekin.
— Kuka taloa pitää, kun sinä siitä kaadut?
— Sitäpä minä juuri en tiedä ja sehän se minua painaa.
— Naapurisi edistyvät tätä nykyä, Ole.
— Niin, kun niillä on se agronoomi apunaan. Koulumestari kääntyy välinpitämättömästi ikkunaan päin.