»Neiti», kuiskasi hän, »minäkin olen ollut sellainen kulkijapoika, mutta minä en uneksinut Ranskasta. Ei, minä en uneksinut siitä kodista, siitä rakkaasta maasta. Vaan vielä kalliimmasta maasta, unten maasta — kullasta ja lumesta.» Hän huokasi hiljaa nähdessään ladyn valkoisen otsan ja kevyesti puuteroidut hiukset sen yllä. »Kullasta ja lumesta ja sinisestä taivaasta naisen silmissä!»
»Minä luulin, että Ranskan naiset ovat tummia, sir.»
»Kuinka julma te olette! On kuin ette tahtoisi ymmärtää! Olenko minä puhunut Ranskan naisista? En, en, en! vaan ihanimmasta kaikista maista, niin, se on osa taivasta, neiti. Enkö luovu uskollisuudestani Ranskaa kohtaan? Näettehän sen! Minä olen alamainen — ei, orjaksi valmis — sen sinisen taivaan maassa, kullan ja lumen maassa.»
»Kaunista puhetta», vastasi lady Mary katse alasluotuna. »Mutta eikö tuo osoita huomattavaa kokemusta kauniiden sanojen sommittelussa?»
»Kiusanhenki! Ei, se osoittaa vain, kuinka innoittuu, kun tulee tuntemaan teidät.»
»Me Englannin naiset saamme kuulla sellaista yllin kyllin, sir. Ja me olemme tulleet kyllin taitaviksi voidaksemme paljastaa sen vaiteliaisuuden, joka piilee meikäläisten kavaljeerien kohteliaisuuksien alla.»
»Kiitoksia! Sen uskon!» huokasi de Chateaurien, mutta tyrehdytti sanat huulilleen.
Lady ei luonut katsettaan ylös. Hän jatkoi: »Me tulemme pian siihen vakaumukseen, että todellinen tunne sanotaan sammaltaen eikä luista keveästi ja sulavasti; että mairittelu ilmaisee teennäisyyttä, sir, paljoa enemmän kuin vilpitöntä — todellista —» Hän sammalsi nyt itse. Hän punastui ja vaikeni, peläten lausua julki yhtä sanaa. Syntyi äänettömyys.
»Todellista — rakkautta», täydensi de Chateaurien käheästi. Kun hän sanoi tämän sanan, vavahtivat molemmat. Lady Mary kääntyi puoleksi poispäin ja katsoi vaunujen pimentoon.
»Minä tiedän, minkävuoksi te epäilette minua», sanoi de Chateaurien, hänkin nyt sammaltaen, vaikka se ei suinkaan johtunut teennäisyyden taituruudesta. »Teille on sanottu, että ranskalaiset vain kiemailevat, eikö olekin? On, ja te luulette, että minä olen sellainen. Te luulette, että minä nyt teen niin.»