»Ylhäisyyshän velvoittaa?» lausui Beaucaire hienosti kysyvällä sävyllä.
»Ja nyt, neiti», jatkoi herttua, »en pidätä teitä enää sekuntiakaan.
Minä vetoan hyvään tarkoitukseeni ja pyydän teitä olemaan vakuutettu,
että halu kostaa inhoa, häväisyä ja pyrkimys palvella teitä ovat olleet
Wintersetin ylimpinä johtotähtinä.»
»Hyvä!» huusi Beaucaire raukealla äänellä.
Lady Mary kumartui häntä kohti pelon ilme katseessaan »Onko se valhetta?» sopersi hän.
»Herran ei pitäisi olla niin suurta sukua. Hän olisi voinut muuten kirjoittaa pienen kirjan.»
»Te siis sanotte, että se on valhetta?» huudahti neiti henkeä pitäen.
»Herra nähköön! Eikö hän vielä ole vakuutettu?» huudahti Bantison.
»Mies, ettekö ollut lähettilään parturina?»
»Onhan se valhetta?» kuiskasi neiti.
»Hän osoitti suurenmoista taitoa, neiti. Kuinka kauan arvelette, neiti, hänen ylhäisyytensä Wintersetin harjoitelleen tätä puhetta sen ensin kirjoitettuaan? Siinä on sekaisin totta ja silkkaa runoilua. Herrasta on tullut kirjallinen mies. Ehkäpä semmoinen miellyttää häntä enemmän kuin taistelu. Haha!»
Bantison purskahti heleään nauruun. »Onko Ranskan herroilla tapana taistella palvelijain kanssa? Haha! Mainio maa! Me englantilaiset teemme niinkuin tänä iltana: me annamme palkollisten tapella keskenään.»