»Te pelkkä palkollinen, niljakas parturi, tallipoikalurjus — te —»
»Mikä ylenpalttisuus!» nuori mies kumarsi ylvään vakaasti. »Hänen korkeutensa antaa minulle kaikki talonsa luottamustoimet.»
»Te viiksiniekka hölmö, täällä Bathissa ei ole viittä säätyhenkilöä, jotka suostuisivat puhumaan teidän kanssanne sanaakaan —»
»Ei, herra, ei seuraparaadissa. Mutta moni sentään tulee luokseni pelaamaan. Senvuoksi, että pelaan aina, yöllä tai päivällä, kun vain joku haluaa, ja senvuoksi, että olen aina rehellinen, herra.»
»Te kelvoton raukka! Jokainen ihminen tietää, että te tulette Englantiin Ranskan lähettilään parturina. Kuka säätyhenkilö teitä kuuntelisi! Kuka teitä uskoisi?»
»Kaikki, herra. Ettekö luule minun ottaneen huomioon yritykseni epäonnistumisen mahdollisuuksia?»
»Mitä vielä!»
»Eikö herra tahdo istua jälleen?» Beaucaire kumarsi kevyesti. »Kas niin. Meidän ei sovi väsyttää itseämme nyt ennen lady Malbourne'in suuria kutsuja. Haha! Ja sinä, Jean Victor, ja te muut, menkää halliin. Vartioi ovea François. No niin, nyt voimme puhua. Herra, ajatelkaa selkeästi ja kylmästi. Ja kuulkaa nyt tarkoin. Minä puhun lyhyesti. Minä olen tunnettu täysin rehelliseksi. Peluriksiko? Niinpä niin, mutta rehelliseksi, aina rehelliseksi. Jokainen sanoo sen. Eikö totta? Ajatelkaa sitä. Ja — onko ehkä joskus hänen korkeutensa korviin tullut, että kaikki eivät usko hänen pelaavan ihan kunniallisesti? Haha! Eikö sitä sanottu melkein suoraan vuosi sitten, kun hän pelasi loordi Tappingfordin kanssa kahvilassa —»
»Te kurja skandaalikiskuri!» huudahti herttua, »minä —»
»Rauhoittukaa, herra!» sanoi ranskalainen. »On halpamaista häväistä voimatonta vangitsijaa. Voiko hän syytää solvauksen takaisin omaan uhriinsa? Ajatelkaa, mitä sanon. On totta, että minua ei tunnusteta seurapiirissä, että täällä käyvät ystäväni eivät esitä minua naisilleen, että herra Nash on ajanut minut ulos. Mutta kuitenkin! Enkö ole tunnettu rehelliseksi ja kunnialliseksi pelaajaksi, ja eikö minua uskota, juuri minua, kun kohotan ääneni ja syytän teitä julkisesti siitä, mitä nyt jo kuiskaillaan salassa? Ajatelkaa sitä. Te olette aatelismies, ja aina on joitakin hylkyjä, jotka eivät teitä hylkää. Mutta ainoastaan ne pysyvät sitten puolellanne. Tahdotteko, että puhun asiasta? Ja Ranskasta voitte huoleti pysyä poissa, herra. Minä olen tosin luopunut herra de Mirepoix'n palveluksesta, mutta hän kuulee minua kyllä ja tietää, että en milloinkaan valehtele. Ainoakaan gentlemanni ei pelaa teidän kanssanne, kun tulette Pariisiin.»