"Niin, sillä kukaan leirissä ei sitä vaatinut."
"Löysittekö sen asuntonne edestä vai maantieltä?"
"Asuntoni edestä!"
"Oletteko aivan varma siitä?" Neidin hymy oli edelleen surumielinen, mutta samalla niin surullinen, että Cassin täytyi punastua.
"Kyllä, mutta asuntoni on aivan maantien varressa."
"Ah, ymmärrän. Ja muuta ette löytänyt mitään? Ei mitään paperia? Ei mitään käärettä?"
"Ei mitään."
"Ja te kätkitte sormuksen, koska siinä oli sama nimi kuin teilläkin?"
"Niin!"
"Ei mistään muusta syystä?"