"Ei, ei muusta mistään." Mutta samalla Cass tunsi punastuvansa koko kasvoiltaan.
"Saatte antaa anteeksi, vaikka vielä kerran teen kysymyksen, jonka jo olemme jättäneet. Mutta panen suurta painoa siihen. Oikeudellisessa tutkinnossa näyttää tulleen näytetyksi toteen, että sormus löydettiin — tuon… onnettoman miehen ruumiilta. Sanotteko, ettei ollut niin?"
"Voin vannoa sen."
"Vanhurskas Jumala! Mikä petturi!" Hän nousi nopeasti, meni ikkunaan ja palasi sitte Cassin luo sanoakseen aivan murtuneella äänellä: "Lupasin luottaa teihin. Sormus kuului kerran minulle!"
Hän vaikeni tuokioksi, jatkaakseen sitte nopeammin: "Muutamia vuosia sitte annoin sen eräälle miehelle, joka on syvästi loukannut ja pettänyt minua — miehelle, jonka elämä siitä pitäen on ollut häpeäpilkku kaikille, jotka hänet ovat milloinkaan tunteneet; miehelle, joka kerran oli ansainnut herrasmiehen nimen, mutta joka vaipui niin syvälle, että hän tuli tappelupukarien ja varkaiden toveriksi, että hän petti yksin heidätkin ja jouduttuaan heidän uhrikseen, laskettiin nimettömään hautaan. Sellainen oli mies, jonka ruumiin olette löytänyt."
Cass lyyhistyi kokoon. "Hänen nimensä?" kysyi hän.
"Osaksi sama kuin teidän — Cass — Henry Cass."
Lyhyen väliajan jälkeen jatkoi nainen: "Näette nyt, miksi kaitselmus saattoi sormuksen juuri teidän käsiinne. Mutta jos kysytte minulta, miksi panen niin suurta painoa siihen, löysittekö sormuksen tieltä tai oliko se ruumiin mukana, niin kuulkaa! Kaikista enimmän suututtaa minua se, että tämän miehen sanotaan näytelleen minun sormustani, kerskailleen sillä, panneen sen peliin ja hävinneen sen muutamalle kurjista veikkosistaan."
"Ranaka Joelle", sanoi Cass, muistaen hevosvarkaan iloisuuden, kun sormus näytettiin hänelle oikeuden edessä.
"Niin, juuri hänelle!" puuttui neiti äkkiä puheeseen. "Jos sormus olisi löydetty hänen ruumiinsa muasta, niin olisin sentään vielä voinut uskoa, että jossakin hänen sydämensä piilotetussa sopessa vielä paloi tunteen kipinä sille naiselle, jonka hän oli pettänyt. Olen nainen — hupakko nainen — mutta te olette ainaiseksi tehneet viimeisen toiveeni tyhjäksi."