"Tekö siis olette kaivanut nämä kuopat?"
"En!" vastasi Cass huonosti salatulla halveksumisella. "Ei voi ajatella, että kukaan muu kuin joku muukalainen olisi kyllin yksinkertainen kaivaakseen tästä paikasta."
"Tahdotteko sanoa, ettei kullankaivaja tiedä, että on onnellisinta kaivaa siellä, missä ihmisveri on vuotanut!"
Cassin taikausko heräsi jälleen eloon ja hän sanoi, kuitenkaan rohkenematta kohottaa katsettaan: "Sitä en ole ennen kuullut!"
"Ja te tahdotte käydä kalifornialaisesta kullankaivajasta?"
"Kyllä."
Neiti Potterin oli mahdoton ymmärtää väärin hänen lyhyitä vastauksiaan ja hänen särmikästä esiintymistään. Tyttö katsoi jäykästi hänen silmiinsä ja samalla kohosi suuttumuksen puna hänen kasvoilleen. Ja samalla kuin hän veti ohjakset puoleensa, sanoi hän aivan huolettomasti:
"Kaikessa tapauksessa te ette ole läheskään samanlainen kuin muut kullankaivajat, joita olen oppinut tuntemaan."
"Ettekä tekään ole samanlainen kuin muut idän tytöt, joita olen oppinut tuntemaan", vastasi, Cass.
Tyttö nauroi näyttäen kaksi riviä lumivalkoisia hampaita.