»Luonnollisesti haluan saada ikkunat auki», huomautin. »Ovatko ne teillä aina tuolla tavoin suljetut.»
Hän epäröi sekunnin ajan ja näytti vähän neuvottomalta.
»Niin, nähkääs, minä sanon miten se oli», selitti hän vihdoin. »Monsieur Bethune on itse pannut niihin munalukot, sillä hän pelkäsi, että hänen sisarparkansa heittäytyisi ulos pihalle, joka on kivetty, ja silloin hän olisi tietysti loukannut itsensä kuoliaaksi. Hän oli hyvin pahassa pulassa muutamia päiviä, raukka. Minä olin oikein iloinen, kun he veivät hänet pois, sillä paljas ajatuskin hänestä teki minut murheelliseksi. Huomisaamuna avaan ikkunat ja tuuletan huoneen kunnollisesti.»
»Siitä tulee hyvä», sanoin niin huolettomasti kuin voin. Tiesin tehneeni sattuman avulla uuden havainnon, vaikka minulla ei vielä ollut aavistusta sen laajuudesta ja merkityksestä. »Mitä te vaaditte huoneesta?»
»Kymmenen dollaria viikolta, monsieur», vastasi hän ja katsoi minuun silmiään siristäen.
Tiesin, ettei se ollut sen arvoinen, ja muistaen osani, peräydyin ensimmäisestä aikeestani päättää kauppa.
»Se on liian paljon», sanoin epäröiden. »Eikö teillä ole huokeampia huoneita, madame Jourdain?»
»Tämä tässä on ainoa huone, joka nyt on vapaana, monsieur», vakuutti hän.
Menin ovea kohti vähän huoaten.
»Pelkään, etten voi ottaa sitä», sanoin.