Graham nyökäytti päätään.
»Niin, se on selvästi seuraava askel. Teidän on seurattava heitä Ranskaan, mutta mistä paikoista Ranskassa etsitte heitä? Sitä en ole ennemmin ajatellut. Vasta nyt luulen varsinaisen etsimisen alkavankin. Pidin mahdottomana saavuttaa sitä tulosta, jonka te jo olette saavuttanut, mutta se näyttää nyt helpolta tämän uuden tehtävän rinnalla.»
»Niin», myönsin, »on koetettava saada selvä, minne naiset ovat lähteneet, ja toivoakseni voi Rogers auttaa meitä siinä. Uskoni on, että he ovat jossakin niistä kaupungeista, joissa Holladay kävi oleskellessaan ulkomailla, ja Holladayn on täytynyt olla enemmän taikka vähemmän yhteydessä konttorinsa kanssa siihen aikaan.»
Päällikköni hypähti seisomaan ja otti hattunsa.
»Juuri niin, niin!» huudahti hän. »Se perustelu ei ainakaan riipu mistään hyvästä onnesta, Lester! Tulkaa, minä seuraan teitä!»
»Pelkään, vain», lisäsin mennessämme yhdessä alas, »että etsiskely johtaa Pariisiin, sillä Martigny on pariisilainen».
»Ja löytää joku henkilö Pariisista…»
En vastannut; purin ainoastaan hampaitani ja sanoin itsekseni sadannen kerran, että minun täytyi onnistua.
Rogers oli edelleen hoitanut jokapäiväisiä liiketehtäviä isäntänsä kuoleman jälkeen ja valvoi, että kaikki laskut tulisivat perityiksi sekä piti huolta niistä moninaisista pikkuseikoista, joista oli huoli pidettävä ennenkuin liike voi lakata. Tapasimme hänet yksityiskonttorissa ja puhuimme hänelle heti asiamme.
»Niin, luonnollisesti herra Holladay oli yhteydessä konttorin kanssa», sanoi hän. »Katsokaamme päivämääriä.»