»Vai niin, meritauti on ollut ankara teitäkin kohtaan, herra Lester!» sanoi hän iloisesti.
»Ei sanottavasti», vastasin. »Mutta lieväkin on vähemmän miellyttävä.
Ettekö sääli maamiesparkaa ja tarinoitse vähän hänen kanssaan?»
»Ei, sehän on aivan päinvastainen suhde!» intti hän, mutta istuutui kuitenkin suureksi tyydytyksekseni. »Tehän olitte se, jonka piti hauskuttaa minua! Onko Mefistofeleksemme jo tullut ulos?» kysyi hän matalammalla äänellä. »Minäkin tunnen hänen velhovaikutustansa ja ikävöin häntä taas.»
»Mefistofeles taistelee vielä sydämensä kanssa, jonka on vaikea pitää verta tarpeenmukaisessa kiertokulussa, kuten näyttää. Tohtori sanoi juuri äsken, että hän luultavasti saa viettää koko matkan vuoteessa.»
»Meille ei sitten jää mitään tekemistä! Tiedättekö, herra Lester, haluaisin todellakin tulla naispuoliseksi Lecoq'ksi!»
»Ehkäpä vielä saatte siihen tilaisuuden», sanoin synkästi. »Epäilen suuresti sitä, että Mefistofeles pysyisi toimettomana. Hän ei näy olevan sitä laatua.»
Hän taputti käsiänsä ja nyökäytti päätään eräälle ohikulkevalle tutulle.
»Oletteko menossa Pariisiin, neiti Kemball?» kysyin.
»Pariisiin, kyllä. Te kai tulette myös sinne? Teidän täytyy, kun kerran matkustatte Ranskaan.»
»Tiemme vie ensin Etretatiin», sanoin, mutta keskeytin, kun hän nauraen nojausi taaksepäin tuolissaan. »Mitä merkillistä siinä on?» kysyin vähän kummastuneena.