He pysähtyivät ja kääntyivät ympäri juuri kun raskas nostopuomi ryskien syöksyi alas kannelle heidän eteensä.
XV
Kaksin on parempi kuin yksin
Salamannopeasti ymmärsin, mitä oli tapahtunut ja juoksin portaita ylös ylemmälle kannelle, päättäen tehdä kerta kaikkiaan tilin viholliseni kanssa. Etsin häntä kaikkialta, katselin veneiden sisään ja alle ja savupiippujen ja ilmanvaihtotorvien taakse, mutta en voinut keksiä jälkeäkään kenestäkään. Kun tulin takaisin kävelykannelle, oli sinne kokoontunut pieni joukko ihmisiä, jotka olivat kuulleet putoavan nostopuomin jysähdyksen; kymmenen, kaksitoista laivamiestä oli nyt hinaamassa sitä jälleen paikoilleen.
»En ymmärrä, miten nuo kiinnikkeet ovat voineet aueta», sanoi vahdissa oleva upseeri. »Kiinnitimme tuon puomin ennen lähtöämme, ja tiedän, että se tuli tehdyksi kunnollisesti.»
Minä tarkastelin köysiä. Niitä ei ollut leikattu poikki, kuten olisi odottanut näkevänsä, vaan avattu. Martigny oli epäilemättä tehnyt sen meidän istuessamme ja pakistessamme — hän oli taitava rikoksissa tehdäkseen itsensä syypääksi mihinkään niin kömpelöön temppuun kuin nuorien katkomiseen.
»No, onneksi ei ole mitään vahinkoa tapahtunut, vaikka olipa niin ja näin että pääsimme alta», huomautti Royce teennäisen iloisesti. »Jos ei neiti Kemball olisi huutanut, olisi puomi pudonnut suoraan päällemme.»
Rouva Kemball, jonka kädet vapisivat vähän, käänsi katseensa siihen suuntaan, josta Roycen ääni kuului hänelle, ja upseeri rypisti otsaansa ja näytti synkältä ja miettivältä. Samassa tuli kapteeni, ja he kaksi vetäytyivät sivulle pitämään neuvottelua niin hiljaisella äänellä, että ainoastaan muutama ranskankielinen sana silloin tällöin kuultiin. Minä käännyin neiti Kemballiin, joka kalpeana ja silmät suurina kauhusta seisoi laivan reunakaidetta vasten nojautuneena.
»Mutta se ei ollut mikään tapaturma, herra Lester», kuiskasi hän. »Näin haamun kumartuneena raakapuun ylitse — vain niin kuin varjo-olennon — mutta tiedän, etten ole voinut erehtyä.»
Nyökkäsin.