»Se on myöskin minun mielipiteeni», myönsin. »Olette osoittanut olevanne parempi tähystäjä kuin minä. Olin kokonaan unohtanut Martignyn — minä ajattelin jotakin aivan toista — minulla ei ollut ajatustakaan vaarasta.»
»Sitä ei ollut minullakaan», sanoi hän kiireesti. »Mutta tulin sattumalta katsahtaneeksi ylös ja sain silloin nähdä mustan haamun kumartuneena eteenpäin heidän ylitsensä, ja ennenkuin minulla oli aikaa ajatella, kirkaisin heille — aivan tahtomattani.»
»Se oli juuri heidän pelastuksensa. Jos olisitte pidättäytynyt ajatellaksenne ensin, niin se olisi ollut liian myöhäistä.»
»Niin, mutta jälkeenpäin saatoin tosiaankin ajatella! Minun tarvitsi vain sulkea silmäni yöllä, niin näin hänet siellä taas, väijyen meitä, odottaen sopivaa tilaisuutta. Ja niin en luonnollisesti voinut olla murehtimatta kaiken sen johdosta.»
»Teidän ei tarvitse surra enää», sanoin ja katsoin ympärilleni vakuuttautuakseni, ettei ketään ollut läheisyydessä.
Alkaen Hiram Holladayn kuolemasta kerroin sitten kohta kohdalta koko jutun. Hän kuunteli kädet ristissä ja jännittynein ilmein, mutta ei sanonut mitään ennenkuin olin lopettanut. Silloin nojautui hän taaksepäin tuolissaan ja huokasi syvään.
»Se on kauheata!» kuiskasi hän. »Kauheata ja käsittämätöntä. Mutta te ette ole sanonut minulle vielä mitenkä selitätte asian, herra Lester.»
»Minulla ei ole mitään selitystä», vastasin avuttomasti »Olen mietiskellyt sinne ja tänne, mutta mikään punnitsemiseni ei ole näyttänyt pitävän paikkaansa. En tiedä mitä uskoa; jollei vain neiti Holladay olisi joutunut hypnotismin taikka jonkinlaisen mielipuolisuuden uhriksi, joka myöskin on uskottavaa.»
Hän istui hetken ja katsoi miettivänä eteensä.
»On olemassa tapa, luulen, jolla mahdollisesti voitaisiin selittää se, osittain ainakin. Ehkä se ei ollut lainkaan neiti Holladay, joka ajoi Washington Squarelle uuden kamarineidin kanssa. Ehkä se oli joku muu nainen ja että nuo lukitut ikkunat itse asiassa olivat neiti Holladayn vankina pitämistä varten. Ajatelkaa häntä siellä, Martignyn ollessa vanginvartijana!»