Mutta minkä vuoksi?
Jospa minulla olisi ollut edes yksi johtolanka seurattavana! Yksi ainoa valonsäde olisi kylliksi! Silloin voisin löytää tieni tästä toivottomasta sekasotkusta, silloin tietäisin miten menetellä. Mutta harhailla sokean tavoin ympäri pimeydessä — se voi tehdä enemmän pahaa kuin hyvää.
Niin, ja sitten oli vielä eräs toinen asia, jota minun oli varottava. Mikä esti häntä niin pian kuin tuli maihin sähköttämästä rikostovereilleen ja kehoittamasta heitä pakenemaan? Taikka myöskin hän voi odottaa ja vakoilla meitä, kunnes näkisi, että he todellakin olivat vaarassa. Oli miten oli, joka tapauksessa he voisivat helposti paeta; neiti Kemball oli ollut oikeassa muistuttaessaan, että meidän ainoa toivomme onnistumisesta oli siinä, että yllättäisimme heidät valmistautumattomina. Jospa vain voisin hänet eksyttää, pettää hänet, vakuuttaa hänelle, ettei hän ollut missään vaarassa!
Kiusaus oli liian voimakas vastustaa. Seuraavassa silmänräpäyksessä olin jalkeilla — mutta, ei — hämmästyttämällä häntä herättäisin hänen epäluulojansa! Huusin luokseni erään stuertin.
»Menkää tämän kanssa monsieur Martignyn luo», sanoin, »numeroon 375, ja kysykää häneltä onko hän niin terve, että voi ottaa vastaan minut!»
Samalla hetkellä kun hän kiiruhti pois, minut valtasi äkkiä epäröiminen, ja hämmästyen omaa rohkeuttani avasin suuni huutaakseni hänet takaisin. Mutta en tehnyt sitä; sen sijaan istuuduin jälleen ja tuijotin veteen. Olinko menetellyt oikein? Oliko viisasta kiusata sallimusta? Olisinko viholliseni veroinen? Seuraavan puolentunnin kuluessa saisin näihin kysymyksiin vastauksen. Mutta ehkäpä hän ei ottaisi minua vastaan; hän voisi sanoa syyksi sairauden, taikka voisi hän olla todellakin sairas.
»Monsieur Martigny», sanoi stuertin ääni vierestäni »vastaa, että hän mitä suurimmalla ilolla ottaa vastaan herra Lesterin nyt heti».
XVI
Leijonan pesässä
Martigny makasi kojussaan ja poltti savuketta. Astuttuani sisään hän viittasi minua istumaan.