»Ja luuletteko siinä onnistuneenne?»
»En tiedä», vastasin epäröiden. »Ehkä hän näki lävitseni.»
»En luule hänen olevan yli-inhimillisen. Olen varma, että esiinnyitte hyvin.»
»Huomenna saamme nähdä!» sanoin.
»Niin, ja teidän on jatkettava teeskentelyä viimeiseen asti. Muistakaa, että hän vakoilee teitä! Hän ei saa nähdä, että seuraatte junalla Etretatiin.»
»Teen parastani», sanoin.
»Älkääkä tehkö mitään vuoria multakasoista! Olette epäillyt itseänne tarpeettomasti, nähkääs. Niin vaatimaton ei pidä olla.»
»Olenko minä mielestänne liian vaatimaton?» kysyin heti valmiina todistamaan asian olevan päinvastaisen.
Mutta luultavasti hän näki silmäini loisteen, sillä hän oikaisi melkein huomaamatta sanansa.
»Vain muutamissa tapauksissa», virkkoi hän; ja minä olin vaiti.