»Samaa voin minä sanoa», vastasin, ja tunsin kuinka kasvoni helottivat.
»Se oli ystävällisesti sanottu, neiti Kemball!»
»Tarkoitan, että ikävöin saada kuulla, miten olette menestynyt», oikaisi hän. »Tuottehan neiti Holladayn luoksemme?»
»Kyllä, jos saamme hänet käsiimme.»
»Hyvästi sitten taas!»
Hän viittasi hymyillen kädellään ja katosi väen pyörteeseen.
»Tulkaa, Lester!» sanoi Royce. »Ei maksa vaivaa seistä tässä ja tuijotella. Meillä on oma matkamme ajateltavana.»
Ja hän asteli asemasillalle.
Silloin muistin äkkiä Martignyn.
»Palaan silmänräpäyksessä», huusin ja juoksin rantaporrasta ylös. »Onko monsieur Martigny lähtenyt jo laivasta?» kysyin ensimmäiseltä stuertilta, jonka kohtasin.
»Martigny?» toisti hän. »Martigny! Minä katson!»