»Te olette siis ollut niin kauan täällä?»
»Kyllä, monsieur», vastasi pieni mies hymyillen. »Paljon kauemmin kuin sen ajan.»
Royce kumartui häneen päin. Hän alkoi saada takaisin entisen kykynsä ristikuulustelijana.
»Monsieur Fingret», alkoi hän totisena, »olen aivan varma siitä, että
Hiram W. Holladay ja hänen vaimonsa olivat täällä touko-, kesä- ja
heinäkuun vuonna 1876 ja että heille syntyi täällä ollessaan tytär.
Ajatelkaahan sitä — ettekö muista yhtään heitä tai mainittua tapausta?»
Pieni notario istui pari minuuttia rypistynein kulmakarvoin. Viimein ravisti hän päätänsä.
»Se olisi ollut keskellä kuuminta vuodenaikaa, monsieur», sanoi hän puolustellen. »Siihen aikaan on täällä paljon kansaa, ja minun on mahdotonta tuntea heitä kaikkia. Mutta kuitenkin minusta tuntui silmänräpäyksen tuo nimi jollakin tavoin tutulta, noin niinkuin vanha sävel, te tiedätte, jonka on unohtanut monta vuotta sitten. Mutta se kai oli vain kuvittelua, sillä en voi muistaa sitä tapausta, josta te puhutte. En voi uskoa, että se olisi tapahtunut Etretatissa.»
Löytyi kuitenkin vielä eräs mahdollisuus, ja huomautin siitä Roycelle.
»Monsieur Fingret», kysyi hän, »tunnetteko ehkä erään henkilön, jonka nimi on Pierre Bethune?»
Taas ravisti notario päätään.
»Taikka Jasper Martignya?»