»Asuuko hän täällä?»
»Kyllä varmaan, vuorella aivan kaupungin yläpuolella — ensimmäinen talo — ei voi erehtyä — keskellä metsikköä. Hän meni naimisiin madame Alixin tyttären kanssa muutamia vuosia sitten — vaimo on pariisilainen.»
»Ja hänen vaimonsa elää?»
»Kyllä varmasti; hän tuli takaisin Amerikasta vain kolme viikkoa sitten yhdessä äitinsä ja sisarensa kanssa. Sanotaan, että sisar on — hm, niin…»
Ja hän teki merkitsevän liikkeen kädellään päätä kohti.
Näin Roycen kalpenevan, ja mitä minuun itseeni tulee, niin voin ainoastaan vaivoin pysyä tyynenä. Minä tiesin, että huntu nyt vihdoinkin nostettaisiin.
»Ovatko he kotona nyt?»
»Luulen niin», sanoi notario, katsellen häntä yhä enemmän ja enemmän kummastuneena. »He ovat pysytelleet paljon sisällä paluunsa jälkeen eivät tahdo antaa kenenkään nähdä — tuota sairasta. Siitä on niin paljon puhuttu.»
»Tulkaa, meidän täytyy mennä!» huusin. »Hän ei saa tulla sinne ennen meitä!»
Samassa välähti salama notarion silmissä.