»On pyhyyden loukkausta istua ajamassa katetussa vaunussa sellaisena päivänä kuin tämä», sanoi seuralaiseni; ja luovuimme ajoneuvoistamme kävelläksemme jalkaisin Boulevard Dideronia pitkin joelle.
»No niin, juttu on siis lopussa!» sanoi hän miettiväisenä.
»Heidän juttunsa kyllä!» huomautin minä.
»Mutta vielä on olemassa erinäisiä asioita, joita en ymmärrä», jatkoi hän kiinnittämättä huomiotansa sanoihini.
»Vai niin!»
»Esimerkiksi, miksi he näkivät vaivaa pidättäessään hänet luonansa?»
»Sukulaisrakkauden vuoksi, ehkä?»
»Joutavia! Se oli mahdotonta. Sitäpaitsi he olivat Martignyn vaikutuksen alaisina, ja luullakseni hän pystyi mihin rikokseen hyvänsä.»
»Ehkä hän ajatteli, että satatuhatta olisi vain ensimmäinen suoritus hänelle. Neiti Holladayn ollessa hänen vallassaan hän olisi kyllä voinut toivoa saavansa lisää loppumattomiin. Ilman häntä —»
»Mitä ilman häntä?»