»Siinä tapauksessa hänet luovutetaan rikosasiain oikeudelle», selitin minä.
»Se tahtoo sanoa, hänet pannaan vankeuteen?»
»Tietysti.»
»Mutta jos olen ymmärtänyt teidän lakinne oikein, voidaan hänet päästää vapauteen takausta vastaan?»
»Ei henkirikosasioissa», vastasin minä; »ei sellaisessa tapauksessa kuin tämä, jolloin tuomiona saattaa olla kuolemanrangaistus.»
»Vai niin, minä ymmärrän», sanoi hän ja nyökäytti päätään hitaasti. »Häntä ei siis vapauteta ennenkuin syyttömyytensä on todistettu? Ja kuinka kauan siihen kuluisi?»
»Sitä on mahdoton sanoa — kuusi- kuukautta — vuosi kenties.»
»Vai niin, minä ymmärrän», sanoi hän taas ja tyhjensi lasin absinttia, jonka ääressä hän oli istunut ja leikkinyt, »kiitos selityksestänne.»
Hän nousi ja meni hitain askelin ulos, ja minä tarkkasin tuota vahvarakenteista vartaloa ja lyhyttä, paksua kaulaa.
Samassa tuli tarjoilija tuoden voileipiä, yhtäkkiä huomasin, että puoli tuntia jo kauan sitten oli kulunut. Odotin vielä turhaan neljännestunnin Roycea; sitten söin, otin eväsrasian kainalooni ja kiiruhdin takaisin tutkintotuomarin luo. Astuttuani sisään sain nähdä kokoonvaipuneen olennon istumassa pöydän ääressä, ja rohkeuteni lannistui, kun tunsin hänessä päällikköni. Koko hänen olentonsa ilmaisi täydellistä epätoivoa.