»Emme voi sitä tehdä?» änkytin. »Tarkoitatteko…»
»Tarkoitan, että neiti Holladay kivenkovaan kieltäytyy sanomasta, missä hän oli eilen iltapäivällä.»
»Mutta eikö hän sitten ymmärrä, että se on välttämätöntä?» kysyin minä.
»Kyllä. Tein sen hänelle niin selväksi kuin mahdollista. Olen aivan neuvoton, Lester.»
Niin, jos hänkin alkoi epäillä, niin olivat asiat todellakin huonosti.
»Se on käsittämätöntä!» huokasin ajateltuani muutaman hetken hajanaisesti sinne ja tänne. »Se on…»
»Niin. Se on uskomatonta.»
»Mutta ajuri?»
»Ajurin todistus ei tule auttamaan meitä paljoa, pelkään — pikemmin päinvastoin.»
Vedin tosiasiallisesti henkeä — tunsin olevani kuin hukkuva, jonka kädestä pelastusköysi on äkkiä jollakin käsittämättömällä tavalla tullut tempaistuksi.