Ja hän ojensi todistajalle kamalan todistuskappaleen.
Pidätin henkeäni tytön katsellessa ja käännellessä nenäliinaa vapisevin käsin.
»En!» vastasi hän painolla, antaen sen takaisin tuomarille.
»Onko teidän emännällänne nenäliinoja, jotka ovat samanlaisia kuin tämä?»
»Kyllä, niitä hänellä on; tämä on tavallinen nenäliina hyvää lajia, sellainen, joita useimmat naiset käyttävät.»
Vedin syvän helpotuksen huokauksen; tässä kohden ainakin onni suosi meitä.
»Siinä on kaikki. Onko teillä mitään kysyttävää, herra Royce?»
Taas ravisti päällikköni päätänsä.
»Tämä on tärkeä todistus jutussanne», lisäsi tuomari. »Onko teillä todistajia kutsuttavana?»
Mitä todistajia me voisimme saada? Ainoastaan yhden — ja mielestäni lautakunnan miehet odottaen katselivat meitä. Jos suojattimme todella olisi syytön, niin minkä vuoksi empisimme toimittaa kuulustelua hänen kanssaan, antaaksemme hänelle tilaisuuden puolustautua, muutamilla harvoilla sanoilla hajoittaa koko tämän kamalien asioiden ketjun, jota niin nopeasti taottiin hänen ympärillensä? Jos hän olisi syytön, niin eikö hän silloin aivan luonnollisesti haluaisi puhua oman asiansa puolesta? Eikö vaikuttanut jo yksinään hänen inhonsa…